av Hannu Linturi för 11 årar sedan
392
Toiselle muokkauskierrokselle mukaan päässeet mutta reserviin siirretyt teesit (7 teesiä)
eDelfoista reserviin siirretyt teesit (3 oik.ylä)
Alkuvaiheen luonnokset, joita ei otettu mukaan barometrijaotteluun eivät ole mukana tässä (n. 25)
Työ- ja kansalaistoiminnassa sekä projekteissa tekeminen on organisoitu enimmäkseen ryhmiksi ja tiimeiksi, joissa edellytetään hyvää yhteispeliä, työn ja roolien jakoa sekä kykyä selvittää ongelmia ja ristiriitoja. Niiden oppiminen alkaa jo koulusta.
Oppivat ryhmät
Oppimisryhmien oppimistuotokset viedään julkisille foorumeille kommentoitavaksi ja arvioitaviksi, jolloin samalla opitaan argumentointitaitoja ja “tunteiden hallintaa” nopeatempoisissa keskusteluissa.
Sen lisäksi että taito- ja taideaineet on osittain valjastettu sisältöjen oppimiseen, tarjoaa koulu mahdollisuuden löytää itselle sopivat luovan tekemisen tavat, ilman että työskentelyä arvotetaan ja arvioidaan numeerisesti tai sidotaan muuhun kuin “luovaan vapauteen”. Luova tekeminen tarjoaa kokemuksen siitä, että on osallistunut sekä itselleen että yhteisölle merkityksellisen kohteen luomiseen.
Kansalaisaloitteiden laatiminen yhdessä on yhtä aikaa sisältöjen oppimisen väline ja jo opitun näkyväksi tekemisen väline, siinä missä se kasvattaa oppijaa keskusteluun, aktiiviseen kannanottoon ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistumiseen. Yhteiskuntatietoisuutta vahvistetaan osallistamalla kuntien luottamus- ja toimihenkilöitä ohjaamiseen.
- Opiskelijat osallistuvat kunnalliseen päätösvalmisteluun oman elinympäristön suunnittelua, rakentamista ja tulevaisuutta koskevissa kysymyksissä ja tarkastelevat kysymyksiä erityisesti lasten ja nuorten mutta myös vanhusten, vammaisten ja maahanmuuttajien näkökulmista.
Teknologian tuomia mahdollisuuksia laajentaa oppimisympäristöä käytetään luontevasti hyväksi päivittäisessä kouluarjessa. Kummiluokkien ja toiminnallisten yhteyksien rakentamista helpottaa Suomen maine perusopetuksen kärkimaana.
Opiskeljoiden sukulaiset ja ystävät eri puolilta maailmaa kertovat sosiaalisissa medioissa teknologisten simultaanitulkkien avulla elämästään ja kokemuksistaan.
Monien mahdollisten tulevaisuuksien hahmottamisen osaaminen samoin kuin kyky pohtia moniarvoisista lähtökohdista sitä, miten tehdään yhdessä parhaat mahdolliset ratkaisut toivottavimman tulevaisuuden saavuttamiseksi katsotaan tärkeämmäksi kuin perinteinen oppiainelähtöinen substanssiosaaminen.
Oman kulttuuri-identiteetin rakentuminen saattaa monikulttuurisuuden paineessa joutua ristiriitaan perinteisen suomalaisen kulttuuriperinnön ja tapojen kanssa. Jos kodin maailmankatsomus on ristiriidassa koulun edustaman länsimaisen ja suomalaisen maailmankatsomuksen kanssa ja oppilas saa kotona koko ajan koulun arvomaailman kieltävää kotikasvatusta, oppilas saa ristiriitaisen viestin.
Arvorelativismi, "anything goes" kunhan se perustellaan kulttuurisilla arvoilla ja traditioilla? --> arvonihilismin vaara,
Luonnonilmiöitä, lainalaisuuksia, ekologisesti kestävää ruoan tuotantoa, ravinnon alkuperää ja muita vastaavia teemoja opitaan omassa “koulumetsässä” sekä sen yhteydessä olevalla viljelypalstalla.
Oppilaiden aineosaaminen heikentyy, kun korostetaan ilmiöpohjaista oppimista, projektityöskentelyä ja ryhmässä toimimista. Oppilaiden keskinäiset osaamiserot kasvavat, ja etenkin huippuvauhtia etenevät kärsivät. Ks. Oppimisen tulevaisuus -barometri, väite I 6 “Oppimistulokset” !
Oppimistulokset
Oppilaiden käytösongelmat opetustilanteissa ja muussa koulun arjessa tulevat yhä useammin esiin eri medioissa ja herättävät keskustelua paitsi opettajien keskuudessa myös kuntien sosiaali- ja terveystoimessa. Opettajat puuttuvat arvokasvatuksessa myös käytöskasvatukseen. Ks. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/koulu/ylakouluelamaa/huoli_nuoren_koulunkaynnista .
Tutkimusten mukaan minäpystyvyysuskomukset ennustavat koulumenestystä enemmän kuin mitattava älykkyys. “Koska oppilas asettaa toiminnalleen tavoitteet suhteessa itsetuntoonsa ja minäkuvaansa, kannustava ja rohkaiseva ohjaus ja palaute oppimisen aikana tukevat oppilaan myönteisen minäkuvan kehittymistä.” Samaan suuntaan vaikuttaa Charles Handyn “oppi”, jonka tärkein pedagoginen asia on saada kerrotuksi oppijalle, missä hän on hyvä, kaikki muu järjestyy itsestään.
