jonka Hannu Linturi 9 vuotta sitten
716
Lisää tämän kaltaisia
Työhön ja kansalaiseksi kasvamiseen käytetään vuonna 2030 autenttisia oppimisen ympäristöjä ja osallistavia toimintatapoja osittain saman mallin mukaan kuin jo nytkin tapahtuu työharjoittelussa. Kolmas sektori "jauhaa" merkityksiä, jotka ovat tärkeitä kansalaisen taitojen ja oppimaan oppimisen energialähteitä. Työelämän sektorit ja kansalaisjärjestöt etsivät myös tätä kautta toiminnalleen kannattajia ja toimintapohjaa.
On todennäköistä, että kaupungistuminen jatkuu. Vuonna 2035 pääkaupunkiseutu ja Tampere ovat Suomen ainoat alueet, joissa yli 60 % väestöstä on työiässä. (Tilastokeskus, Väestöennuste) Vuonna 2030 kuntien määrä murto-osa nykyisestä ja harvaan asutut alueet niiden sisällä lisääntyneet. Merkittävä osa haja-asutusalueiden lapsista on vuonna 2030 verkko- ja kotiopetuksen varassa.
Vuonna 2030 kollegiaalisesti opettajainhuoneisiin organisoitu opettajakunta on purkautunut, kun mahdollisuudet toimia perinteisiä kansallisia ja kansainvälisiä rajoja - organisaatio, kieli, luokka, koulu, koulumuoto - ylittäen ovat lisääntyneet. Opettajat tarjoavat osaamistaan rajojen yli ja kilpailevat keskenään niin hinnalla kuin osaamisen laadulla. Samalla kuntien taloustilanne ja kustannussäästöt ovat johtaneet siihen, että pysyvien opettajavakanssien määrä on vähentynyt.
Second Life on internetissä toimiva virtuaalimaailma, jota v. 2030 pidetään uuden kehityksen pioneerinä vaikkei siitä ehkä koskaan tulekaan virtuaalimaailmojen standardia. Käyttäjiä sillä on miljoonia. Second Life on ilmainen, mutta virtuaalimaailmaan voi myös ostaa Premium-tunnuksen jolla saa omaa "maata". Virtuaalimaailma soveltuu hyvin myös uusien kielten opiskeluun ja vieraan kielen puhumisen harjoitteluun. Second Lifessa toteutettu uskottomuus on johtanut jopa avioeroihin väittää Wikipedia. Vuonna 2030 Second Lifen tapaiset virtuaalimaailmat ovat koulun ja opetuksen jokapäiväistä arkea.
Kanadalaisessa koulujärjestelmässä korostetaan jo nykyisin esikoulusta lähtien vanhempien ja opettajien merkitystä monimuotoisuuskasvattajina. Kouluissa on ehdoton nollatoleranssi rasistisille viittauksille tai muille loukkaaviksi tulkittavissa oleville kommenteille koskien ihmisen seksuaalista suuntautumista, etnistä alkuperää, elämänkatsomusta tai kulttuuria. Kaliforniassa rasistinen kommentti johtaa lapsen väliaikaiseen erottamiseen ja keskusteluun vanhempien kanssa. Molemmat toimintamallit ovat todellisuutta vuoden 2030 Suomessa.
monimediainen portfolionäyttö
Lähteenä Timo Saloviidan kirja Luokka haltuun! - Parhaat keinot toimivaan opetukseen (PS-kustannus 2013). Sivulla 239 - 241 on Tiivistelmä oppimiseen vaikuttavista tekijöistä, jotka perustuvat monista tutkimuksista tehtyihin meta-analyyseihin.
SUURI MYÖNTEINEN VAIKUTUS d
1. Muistitekniikat 2,00
2. Positiivinen vahvistaminen 1,17
3. Käyttäytymisanalyysi + formatiivinen arviointi 1,12
4. Learning together - yhteistoiminnallinen ryhmätyö 1,04
5. Käyttäytymisanalyysi (behavior modification) 0,93
6. Formatiivinen arviointi 0,90
7. Hyppääminen luokan yli 0,88
8. Vastavuoroinen opetus (reciprocal learning) 0,74
9. Palautteen antaminen 0,73
10. Myönteinen oppimisympäristö 0,72
11. Harjoittelun ajallinen hajauttaminen 0,71
12. Itsetarkkailu kysymysten avulla 0,64
13. Yhteistoiminnallinen oppiminen vs. yksilöllinen 0,59
14. Suora opetus (direct instruction) 0,59
15. Tavoiteoppiminen 0,58
16. Graafiset käsitekartat 0,57
17. Selvät opetustavoitteet 0,56
18. Vertaistuki (peer tutoring) 0,55
19. Rehtorin opetuksellinen johtajuus 0,55
20. Yhteistoiminnallinen oppiminen vs. kilpailu 0,54
21. Luokkatoverisuhteiden vaikutus 0,53
22. Työrauha 0,52
23. Vanhempien osallistuminen 0,51
Vuonna 2030 katsotaan, että se osaaminen, joka auttaa nuorta selviämään globaalissa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa, ei saa sisältää oppisisällöissä historiallista painolastia. Esimerkistä käy differentiaali- ja integraalilaskenta, joka on 1600-luvun näppärä, mutta monimutkainen ja epäintuitiivinen laskentatapa. Sen opetteluun käytettiin vielä 2010-luvulla runsaasti aikaa ja vaivaa, usein oppilaiden motivaation kustannuksella. Tällaiset ainekset on siivottu pois vuoden 2030 opetussuunnitelmista.
Eliniän odote Suomessa kasvaa välillä 2010-2030 naisilla kaksi vuotta 84,4 vuoteen ja miehillä kolme vuotta 78,7 vuoteen. Ihmiset elävät kauemmin ja ovat terveitä ja aktiivisia myös eläkkeellä. Toisaalta nykyisin puhutaan siitä, että valtava määrä hiljaista tietoa ja osaamista katoaa ns. suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä. Vuonna 2030 eläkeläisistä on muodostunut väestöryhmä, jonka tietoa ja osaamista hyödynnetään monin tavoin yhteiskunnassa, myös koulussa.
Yli miljoonalle amerikkalaiselle kotikouluperheelle v. 2003 tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että kolmannes perheistä valitsi lapsilleen kotikoulutuksen, koska he katsoivat tavallisen kouluympäristön sopimattomaksi lapsilleen. Syinä oli mm. huoli huumeiden käytöstä tai koulun turvallisuudesta. Myös opetuksen huono taso vaikutti valintaan. Toinen kolmannes kertoi kotikoulutuksen syyksi uskonnollisen tai idealistisen vakaumuksen (tilastotietoa amerikkalaisesta kotikoulusta). Entä jos Suomessa ollaan samassa tilanteessa vuonna 2030?
Mikä tieto on relevanttia 2030? Mitä ja minkä verran pitäisi tietää, jotta ymmärtäisi tarpeeksi ja osaisi tarvitessaan etsiä lisää? Alla muutamia panelistipohdintoja ensimmäiseltä kierrokselta vuonna 2010.
"Toisen asteen opettajat saattavat törmätä uskomattomiin aukkoihin peruskoulun käyneen oppilaan tiedoissa. Opiskelijoiden kommentteja ja kysymyksiä: 'Ai onko ihmisellä kaksi keuhkoa?', 'Eiks jatkosota ollukkin 1800-luvulla?', 'Kuka se Väinö Linna oli, joku pressako?'" Tämän panelistin tarina ei kerro onnistumisesta siinä, minkä toinen panelisti asettaa koulutuksen tavoitteeksi: "Peruskoulutuksessa oppijan tulee saada vahva disipliinien perusasioiden tuntemus; ilman niitä ei voi syntyä oikeaa tieteidenvälistä ymmärrystä". Mutta mitä ovat nämä perusasiat? Jospa ne ovatkin vain yleissanoja, käsitteitä. Kolmas panelisti toteaa nimittäin, että juuri "käsitteet ovat ajattelun perusyksikköjä". Ylläolevassa teesissä esitetään siis tulevaisuuskuva siitä, miten nämä ajattelun perusyksiköt voidaan organisoida opetukseksi ja oppimiseksi vuonna 2030.
Relevantti tieto on siis ainakin ajatuksellisesti mahdollista jakaa kahteen osaan sen suhteen, kuinka rakenteista ja aikaa kestävää tieto on. Pitääkö koulun opettaa oppilaille ministerit vai ministeriöt? Dynaamisinta tietoa on se, että pohditaan miksi hallintoa ylimalkaan on olemassa. Sen oppimiseen ja oivaltamiseen on olemassa joukko simulaatioita, jotka kuvaavat kulttuurikehityksen kerrostumista paimentolaisuudesta jälkiteolliseen aikaan. Kiehtovin ja opetuksellisin tieto ei ehkä vuonna 2030 olekaan enää varmaa tietoa vaan jotain aivan muuta.
"Ymmärtäminen, tiedonhankinta, kriittinen arviointi ja vuorovaikutus ovat esimerkkejä olennaisista valmiuksista, joita koulun tulee antaa. Koulun pitää myös opettaa tiettyjä perustietoja ja -taitoja esimerkiksi luonnontieteistä (tieteellinen maailmankuva ym) yhteiskunnan rakenteesta ja kielistä, mutta moniin oppisisältöihin pätee sama logiikka 'jos haluat auttaa nälkäistä, älä anna hänelle kalaa, vaan opeta kalastamaan'. Siis jos resurssit ovat rajalliset eikä molempia voi tehdä."
"Minusta peruskoulu on erittäin huonosti suunniteltu laitos. Sen ikäisille pitäisi opettaa laajemmin yleisiä suuntaviivoja maailmasta, ei opetella ulkoa suomen jokia tai muuta täyttä paskaa. Hyvä alku olisi opettaa asioita korkeammasta perspektiivistä ilman luetteloiden pänttäämistä typeriin kalloihin. Carl Saganin Cosmos sarja osaksi oppiaineistoa. Opetellaan ensin lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan laskimella, käyttämään googlea ja wikiä." (nimimerkki LostCase1026 Muro-keskustelussa)
Entä jos nyt nuoret ovat siirtyneet tai siirtymässä niin eri kulttuurikontekstiin ja aikakauteen, että koko sivistyksen sisältömääritys olisi tehtävä uudestaan? Miten hakea tietoa, miten olla perustellusti lähdekriittinen, mistä tietää mitä tietoa pitäisi hakea, mikä on relevanttia tietoa missäkin elämäntilanteessa, miten luoda ja luodata tietoa dialogissa? Modernin koulun paradoksi on, että kiinnittäessään huomion lopputulokseen -- sivistynyt ihminen tietää tämän ja tuon - se samalla vieraannuttaa oppimisen syväprosesseista - mistä tässä kaikessa on kysymys.
"Sosiaalisen median hyödyntäminen globaalin yhteisön vuorovaikutukseen ja erilaiseen oppilaiden väliseen kanssakäymiseen voi olla myös kulttuurillisten ja sivistyksellisten arvojen edistämistä. Kuinka paljon enemmän oppilas oppiikaan, kun hän esim. saa nettiystävältään videon, jossa näkee tämän ystävänsä viettämässä vaikka oman uskontonsa jotain juhlaa. Kiinnostus ja oppimisen motivaatio on aivan eri luokkaa, kuin persoonattoman tiedon etsiminen wikipediasta tai googlen avulla."
"Jo nyt työelämä on muuttunut siitä maailmasta, mihin suomalainen koulujärjestelmä lapsiansa kasvattaa. Työpaikat, -tehtävät ja -roolit muuttuvat yhden uran aikana niin paljon ettei mikään pohjakoulutus pysty siihen vastaamaan. Uusia taitoja ja voimavaroja on löydettävä matkan varrelta. Koulujärjestelmän pitääkin vastata kasvamaan tähän tarpeeseen: opettaa ihmisiä kohtaamaan muutosta, kehittämään kykyjään ja toimimaan erilaisissa kehittyvissä ryhmissä ja yhteisöissä."
Oppimisympäristö-ajattelu on johtanut v. 2030 opetusresurssien uudelleenallokointiin tavalla, joka ei ole lisännyt kustannuksia mutta on mahdollistanut oppimisen eriyttämisen oppilaan psykologisen profiilin tai tilannetekijöiden mukaisesti. Ammattiresurssien lisäksi oppimisympäristöjen rakentelulla on saatu käyttöön muita voimavaroja kuten eläkeläisiä, oppilaiden vanhempia ja eri elämänkenttien vapaaehtoisia asiantuntijoita.
"Kahdenkymmenen vuoden kuluttua (ja aikaisemminkin) ihminen tarvitsee oman ajattelun ja itseohjautuvuuden taitoja, elämän hallintaa. Tähän liittyy myös se, että me yhteiskunnan jäsenet vaikutamme oman yhteiskuntamme kehitykseen. Tähän tulee ohjata ja kasvattaa kaikkia eikä siihen tarvita rinnakkaiskoulujärjestelmää."
"Välineaineet kuten vieraat kielet ja matematiikka kuulunevat perusaineisiin, mutta jo tällä hetkellä niitä opitaan tehokkaasti nimenomaan koulun ulkopuolella." "Oppimisympäristö nostaa uusia opettajuuden laatuja esiin." "Kyky kuulla ja kuunnella sisäistä ääntä on entistä haastavampaa maailmassa, johon olemme menossa. Kaikki keinot jotka lisäävät terveen itsetunnon ja itsetuntemuksen sekä sisäisen älykkyyden vahvistamista ovat tulevaisuudessa erityisen tarpeen."
Nykyään oppilas osoittaa osaamisensa opettajalle ja koululle ja saa siitä palkkioita ja sanktioita. Oletetaan että vuonna 2030 itseohjautuvuus ja itseorganisoituvuuus on olennaisesti lisääntynyt nykyisestä. Miten sen voi tehdä tavalla, joka ei yhtä olennaisesti lisää ihmisten välistä eriarvoisuutta? "Kuvatun kaltainen kehitys -- jatkuvan arvioinnin ideologia - olisi erittäin tärkeää, etenkin oppilaan itsensä osallistavalla tavalla. Työelämä edellyttää yhä enemmän oikean osaamisen ja tehtävien kohtaamista, avainasemassa tulee olemaan omien taitojen ja kykyjen tuntemus."
"Oleellista on kai että saa opetusta tavalla, jolla oppii parhaiten. Itse opin parhaiten tekemällä ja huonoiten pelkästään lukemalla. Tämän takia koulun penkkejä ei kovin innolla ole tullut kulutettua. Mutta näin vanhoilla päivillä kun saan opiskella asioita tavalla, jolla opin parhaiten, opiskelukin on mielenkiintoista ja antoisaa. Otetaan kouluesimerkkinä jokin fysiikan koe, jonka teoria luettiin kirjasta ja opettaja teki kokeen luokan edessä. Näin, kuulin ja luin kokeesta ja hyvin vähän jäi päähän. Mutta jos sain itse tehdä kokeen niin näin, kuulin, luin ja toteutin niin homma oli takaraivossa." (nimimerkki evoluutio Muro-keskustelusta)
"Opettajan sivistyksen ei pidä olla tieteellistä tai tieteellisin meriitein todennettua vaan taidollista, ihmisyyteen ja läheisyyttä ja kasvua tukevaa, inhimillistä ´sydämen sivistystä´." "Ei lisensiaatin tutkintoja tarvita, palkkaa enemmän ja koulutus tiedollisesta puolesta taidolliseen opettajille."
"Ennemminkin lähtisin kehittämään opettajankoulutuksen sisältöjä ihmisen kasvun tukemista ymmärtäväksi." "Kaikissa lapsissa on puolia, joita kannattaa kaivaa esiin ja vahvistaa. Liian varhainen keskittyminen estää monien versojen kukkaan puhkeamisen. Huippuosaajakin on huippuosaaja vain jossakin yhteisössä. Hän tarvitsee ympärilleen myös hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka tunnistavat huipun kyvyt. Emme voi siis kouluttaa vain huippuja." Tätä kaikkea tapahtuu paneelien mukaan jo nyt, mutta epätasaisesti.
"Opettajan tehtävä on saada uteliaisuus liikkeelle." (Richard Feynman) Lukion tulevaisuutta käsittelevän tutkimuksen (Rubin & Linturi 2004, Muutoksen tuulissa. Turun kauppakorkeakoulu) yhteydessä 59% opettajista näki oman opetustehtävänsä professiona, 13% kutsumuksena, 15% velvollisuutena, ja 13% välitilana matkalla johonkin tuottavampaan tai parempaan. Käsitykset yleissivistyksestä jakautuivat kolmeen pääkategoriaan: yhdet katsoivat sitä identiteetin rakentumisen näkökulmasta, toiset siitä, että korkea sivistystaso on yhteiskunnan kehittymisen kannalta oleellinen "yhteiskunnallisen osallistumisen perusta, uuteen suuntautumisen edellytys… " Ja kolmantena yleisempi näkökulma, jossa sivistys nähtiin kansallisena aatteena ja voimavarana: "Yleissivistyksestä kumpuaa myös kansakunnan menestystarina, innovaatiot. Ja sitten meistä kansana riippuu myös se, miten olemme koulutuspolitiikkaamme omistautuneet." " Pienen kansan ainoa pysyvä rikkaus on sen sivistyksessä."
Tutkijoiden mukaan jopa 90 prosenttia tällä hetkellä maailmassa puhutusta noin 6000 kielestä on vaarassa hävitä seuraavan sadan vuoden aikana. Uhka koskee myös suomen kieltä. Englannin voittokulku jatkuu niin globaalien verkostojen, viihteen kuin teknologian ja tieteen kielenä ja vuonna 2030 englannin osaaminen on perussivistyksen edellytys. Vastuulliset vanhemmat katsovat sen tähden, että lapsen edellytykset menestyä elämässään vaativat perusteellista englannin osaamista.
Lukuisat tutkimukset sekä lasten ja nuorten parissa tehdyt kyselyt osoittavat, että 2010-luvulla lapset ja nuoret kokevat aikuisten ja erityisesti omien vanhempiensa kiireen suurena ongelmana - heidän ongelmilleen tai asioilleen ei ole aikaa. Samalla aikuiset kokevat, että yhä kiivaammaksi muodostuva ja tehokkuutta korostava työelämä ei jätä aikaa kohdata lasta tai nuorta. Kun opetus muuttuu yhä useammin verkkopohjaiseksi ja virtuaaliseksi, lapselle on yhä vähemmän aikuisia lähellä. Toisaalta kasvava kilpailu työpaikoista ja työttömyys tai työttömyyden pelko aiheuttavat ahdistusta ja stressiä, joka purkaantuu perheeseen. Kielteiseksi koettu kehitystrendi saatiin kääntymään laskuun 2020-luvulla.
Älykkyys ja luovuus ovat saman asian kaksi eri puolta tai synonyymejä, samoin kuin lahjakkuus ja innovaatiokyky. Howard Gardnerin moniälykkyysteorian mukaan kahdeksan älykkyyden eri tyyppiä ovat kielellinen, matemaattis-looginen, musiikillinen, avaruudellinen ja visuaalinen, visuaalinen, intrapsyykkinen (kyky ymmärtää itseä) ja interpsyykkinen (kyky olla vuorovaikutuksessa) älykkyys sekä kyky ymmärtää luontoa. Moniälykkyysteoria ei tarkoita sitä, etteikö yhdellä tavalla lahjakkaalla ihmisellä voisi olla älykkyyttä myös toisessa lajissa. Gardnerin mukaan kysymys on pikemminkin kulttuurista, joka arvostaa tai painottaa eri älykkyyden lajeja eri tavoin. Länsimaissa painotetaan nykyisin erityisesti matemaattista ja kielellistä lahjakkuutta, mutta tämä painotus on muuttunut vuonna 2030. Silloin korostuvat erityisesti vuorovaikutuskyvyt ja kyky ymmärtää ja tuottaa kuvia.
Lukio: Tarkoitus
Kansainvälisten vertailujen mukaan suomalainen astuu nykyisin työelämään suhteellisen myöhään. Työelämäjakso on vuonna 2030 pidennetty alkupäästä siten, että koulunkäynnin aloitusikää on aikaistettu ja näin on helpotettu painetta toisessa päässä.
Tutkimusten mukaan minäpystyvyysuskomukset ennustavat koulumenestystä enemmän kuin mitattava älykkyys. “Koska oppilas asettaa toiminnalleen tavoitteet suhteessa itsetuntoonsa ja minäkuvaansa, kannustava ja rohkaiseva ohjaus ja palaute oppimisen aikana tukevat oppilaan myönteisen minäkuvan kehittymistä.” Samaan suuntaan vaikuttaa Charles Handyn “oppi”, jonka tärkein pedagoginen asia on saada kerrotuksi oppijalle, missä hän on hyvä, kaikki muu järjestyy itsestään.
