Monissa kouluissa on vuonna 2017 otettu käyttöön oppilaan vanhempien kanssa tehtävä opetussuunnitelma-sopimus, joka täydentää ja henkilökohtaistaa koulukohtaista opetus- ja lukuvuosisuunnitelmaa.
Koulun ja kodin yhteistoimintaa lujitetaan laatimalla kullekin oppilaalle oppimissuunnitelman täydennysosa, jossa kuvataan oppilas- ja luokkakohtaisia tavoitteita, arviointiprosesseja, yhteistoimintaa, menetelmiä häiriötilanteissa (esim. koulukiusaaminen) ja koulun ulkopuolista oppimistoimintaa ja sen hyväksilukemista.Opetussuunnitelman perusteet edellyttävät pakollisena vain paikallisen opetussuunnitelman, jolloin koulukohtaiset laajennukset ja tarkennukset ovat optio. Koulukohtaisen opetussuunnitelman ilmentymäksi tulee lukuvuosisuunnitelma, johon kerätään myös yhteistyömuodot lähiympäristön toimijoiden kanssa.
Lukuvuosisuunnitelman laaja käyttöönotto on johtanut vuoteen 2020 mennessä siihen, että koulusta on kehittynyt yhteisönsä ja lähialueensa toimintakeskus.
Uudistuvan opetussuunnitelman mukaan koulutyössä otetaan lisääntyvästi huomioon kanssakäyminen ympäröivän yhteisön kanssa. Etenkin lukuvuosisuunnitelma on sopiva instrumentti sellaiseen suunnittelutyöhön, jossa vanhemmille ja alueen muille asukkaille ja toimijoille tarjotaan mahdollisuus osallistua eri rooleissa koulutyöhön. Koulu alueensa keskuspaikkana on vastaus lähikansalaistoiminnan tilaukseen, jota kasvavat kuntakoot ovat lisänneet. Koulu sulauttaa vuosiohjelmaansa tapahtumien järjestämisiä ja kuntasuunnittelun selvitystehtäviä etenkin lasten ja nuorten näkökulmasta.Lukuvuosisuunnitelma voi konkretisoitua esimerkiksi siten, että vuosiluokittain mainitaan ne koulun ulkopuoliset yhteistyötahot (yritykset, yhdistykset, ...), jotka ovat kyseisenä lukuvuonna mukana jossain yhteisessä projektissa. Ihastjärven koulu on esimerkki monipuolisesta ja suunnitelmallisesta ympäristöyhteistyöstä, jossa kanssakäyminen on jo muuttunut arkiseksi ja informaaliksi.
Joka toinen peruskoulun päättävä nuori on arvoajelehtija.
Uskonnollisiin näkemyksiin, aatteisiin ja puoluepolitiikkaan sitoutumattoman opetuksen tavoitteena on kasvattaa oppilaista kriittisesti ja syvällisesti ajattelevia, sivistyneitä kansalaisia. Tavoite on joidenkin mielestä uhattuna ellei itsekeskeisen kehityksen suuntaa kyetä muuttamaan. Taylorin (1985) mukaan perinteisistä arvoista irrallinen elämänmuoto antaa mahdollisuuden hallita ja tulkita omaa elämäänsä jopa niin pitkälle, että tuntuu siltä, että vain luonnonlait rajoittavat sitä. Mahdollisimman rajattomalla elämällä pyritään vapautumaan yhteisöllisestä näkökulmasta. Vapaa ihminen haluaa tarkkailla maailmaa ulkopuolisen näkökulmasta puolueettomasti. Ulkopuolisen maailman merkitys halutaan neutralisoida. Minä jää keskukseksi, jonka ympärillä muu maailma pyörii." (Ks. Kari Pekka Lapinojan väitöstutkimus Opettajan kadonnutta autonomiaa etsimässä)
Monissa kunnissa on vuonna 2017 huolehdittu siitä, että varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa kerätty oppilastieto siirtyy koulutaipaleen alun suunnittelutiedoksi.
Paikallisen opetussuunnitelman yhtenä tehtävänä vahvistaa koulutuksellista jatkumoa esikoulusta peruskouluun siirtymiselle. "Eheän oppimispolun varmistamiseksi koulu tekee yhteistyötä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen sekä toisen asteen oppilaitosten kanssa. Toimiva yhteistyö aamu- ja iltapäivätoimintaa sekä kerhotyötä tekevien kanssa edistää oppilaiden kasvua ja hyvinvointia." (OPS-luonnos)
Vuoteen 2020 mennessä peruskouluun on valittu ensimmäiset johtajat, joiden johtamiskokemus on muulta kuin opetusalalta.
"Koulun pedagoginen johtaminen edellyttää toimintakulttuurin jatkuvaa tietoista seuraamista, arvioimista ja kehittämistä oppivan yhteisön periaatteiden mukaisesti. Jaettu johtajuus luo osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä vahvistaa kaikkien voimavarojen käyttöä yhteiseksi hyväksi. Suuntautumalla avoimeen vuorovaikutukseen koulu on tärkeä ja oppimista virittävä toimija myös lähiyhteisössään." (OPS-luonnos)
